Kaasua, komisario Pertsa

Vaikka koira on kuinka kiva ja suloinen, karisee sen ihanuus hetkessä suolikaasujen vallatessa ilman. Siinä vaiheessa kun kesken television katselun huomaa istuvansa sohvalla peittyneenä vihreään usvaan, silmät vuotaen ja henkeä haukkoen, ei löyhkän lähde tunnu enää ollenkaan niin hellyyttävältä. Kokemusta on.

En yhtään tiedä mitä Pertsalle on Venäjällä syötetty, mutta kovin terveellistä se ei ole voinut olla. Vielä pari viikkoa tulonsa jälkeenkin Pertsan tuotokset muistuttivat enemmän juustonaksuja kuin koiran pökäleitä, ja haju oli kammottava. Siinä vaiheessa kun seisoo hengitystä pidättäen metsässä odottamassa, että pikkuinen koira saa tuotoksensa tikistettyä ulos, ja huomaa ohi kävelleen ihmisen kääntyvän katsomaan teitä järkyttynyt ilme naamallaan, niin sitä vaan tietää että jotain on tehtävä. Varsinkin kun vanhempi koirammekin alkoi jo vaikuttaa pahoinvoivalta käryävien juustonaksujen läheisyydessä. Ja se sentään on käynyt ratsaamassa siskon kissojen hiekkalaatikon.

Alati viisas työkaverini S. tietää näistä asioista paljon, ja hän kertoi juustonaksumaisen tuotoksen olevan vähemmän hyvä asia. Bonuksena joka ruokailun jälkeen esiintyvä järkyttävä löyhkä saattaa hänen mielestään liittyä siihen, että suolisto on todella sekaisin, ja siellä ihan kirjaimellisestikin mätänee jotain. Hän suositteli tilanteen rauhoittamista ja ruokavalion tasapainottamista ensiavuksi. Ja koska S. tuppaa olemaan usein oikeassa, olen päättänyt kokeilla hänen neuvojaan. Jo senkin takia, että Pertsan aiheuttaman ilmansakeuden vuoksi huonekasveista tippuu kohta lehdet.

Olen yrittänyt syöttää Pertsalle mahdollisimman tasalaatuista ruokaa, mutta sen pohjaton ahneus asettaa sille omat rajoituksensa. Kaikki menee mahaan, minkä vaan sinne voi kuvitella menevän. Ja vähän päällekin. Pyrkimys tasapainoon on kumminkin kova, ja olen pohtinut myös barffauksen kokeilemista. Tilaisuus siihen saattaa tulla nopeastikin, kun huomasin Musch:n mainostavan barf-ruokiaan. Olen ajatellut kokeilla aluksi barf-ruuan ja perinteisten nappuloiden sekoitusta, ja mikäli kaikki menee putkeen, niin myöhemmin voisimme ehkä siirtyä kokonaan barf-linjalle. Ainakin netistä luetut kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Kokeilusta hyötyisi varmasti myös ikäneito Snapsikin, joten ajattelin kokeilla ruokaa myös sille. Enpä usko että kokeilussa voisi mitään hävitä, yrjötyt matotkin ovat edelleen pesulareissun jäljiltä pussissa, eikä tuo karvakasa voi päästää enää pahemman hajuisia leijoja ilmoille. Toivon totisesti että barffaus auttaisi Pertsan suolisto-ongelmiin, ja jos sivutuotteena ahmed ahneemme tuntisi itsensä paremmin ravituksi, niin kaikkien elämä helpottuisi huomattavasti. 

Eilen laittelin lastenvaatteita myyntiin nettikirppikselle, ja kuten näkyy, työnjohto toimi tehokkaasti.

Tunteikas ja tuoksuva linssilude.