Aina ei mene niin kuin Strömsössä

Oltuaan viikon kotona, on Pertsa alkanut selkeästi vapautumaan. Eikä pelkästään hyvässä mielessä. Hienoa on se, kun iloinen pikkukoira viipottaa pöydän alle riemuissaan. Vähemmän hienoa on se, että sillä on yleensä suussaan poikien upein legoauto tai muu legorakennus. Jostain syystä legot kiehtovat Pertsaa suunnattomasti, ja mies-parkani onkin joutunut imuroimaan olohuoneen ruokapöydän alustaa puhtaaksi legon muruista ennen kuin pojat tulevat koulusta.

"Ai mikä pehmolelu? En mä vaan ole nähnyt"















 

 

Hännän harjaaminen on osoittautunut mission impossibleksi, ja sitä harjoitellaan nyt urakalla. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, jos hännän virkaa tekevä puuhka pääsee huopumaan. Muutenkin kaikki hoitotoimenpiteet tuntuvat olevan uusi ja pelottava asia, ja niiden uhkakin aiheuttaa välittömän heittäytymisen selälleen ja täysin letkuksi. Selällään olevaa pikkukoiraa harjatessa sain taas muistutuksen Pertsan menneisyydestä: mahassa pippelin vieressä on vanha arpi, joka on arpeutunut hoitamattomana melko leveäksi. Onneksi Pertsa ei voi kertoa mitä sille on tehty, ja toivottavasti se hiljalleen itse sen myös unohtaa.

Pissaongelmaan on saatu selvyyttä fiksun kaverini Kikin ansiosta, ja nyt Pertsa pissaa jopa kolmekin kertaa vuorokaudessa, kunhan sen vaan vie aina lenkin päätteeksi samaan paikkaan. Pari kertaa se on jo harjoitellut jalan nostoakin, ja hämmästynyt sitten itsekin että mitäs mä oikein tein.

Juuri kun olin hehkuttanut, kuinka vaivattomasti kaikki on loppujen lopuksi mennyt, tuli netin kautta uutisia: samalla kyydillä Venäjältä tulleesta koirasta on löytynyt kirppuja. Pikagoogletus paljasti karua kertomaa koirakirppujen elämästä, ja painelin jalka suorana renkaat savuten apteekkiin lääkettä ostamaan. Paikallisessa pikkuapteekissamme menikin sitten sormi täysin suuhun, kun pyysin lääkettä joka tehoaa sekä aikuisiin kirppuihin että kirppujen muniin. Minkäänlaista selkoa ei aineista saatu, vaikka farmaseutin kanssa molemmat ihmeteltiin tuoteselosteita, ja päätin soittaa seuraavana päivänä omalle lääkärille ja kysyä sieltä. Jännä muuten miten sitä alkaa itseäkin kutittaa kun kuuleekin sanan kirppu. Pertsassa niitä ei onneksi kuitenkaan näkynyt.

Seuraavana päivänä saatiin lääkäriltä kirppulääke, ja kahden ihmisen voimin saatiin se jopa laitettua Pertsan niskaan. Samalla tuli myös Pertsa punnittua, poika painaa kunnioitettavat 11,3 kg! Se on muuten selkeästi nyt jo pyöristynyt, täytyy varmaan alkaa vähän katsoa mitä sille syöttää.

Nyt sitten vain jännitetään että tuleeko kirppuja vaiko ei. Upeeta ettei käy elo tylsäksi.