Rescue-koira saapuu kotiin

Pertsa tuli kotiin 22.8.2012. Odotin Venäjältä saapuvaa autoa järjettömässä kaatosateessa ja mietin, että näinköhän sitä tuli tehtyä moka. Olin valinnut ainoastaan kuvan ja puolen tunnin puhelinkeskustelun perusteella meille uuden koiran, ja se ei ehkä ole se kaikkein fiksuin tapa koiran valintaan. Jotenkin sitä vaan joskus tietää asioita, ja Pertsan kuvan nähtyäni tiesin että siinä on meidän uusi perheenjäsen.

Pertsa tuli siis Venäjältä Pelastetaan koirat ry:n kautta. Sen nimi Venäjällä oli Persik, mutta koska nimi aiheutti Fingerporimaisen "tsihihih"- reaktion pojissani (8- ja 9-v), muuttui nimi kotimaisempaan muotoon. Pertsa oli otettu huostaan alkoholistien luota asunnosta, jossa sitä oli pidetty nälässä ja pahoinpidelty. Kuvaavaa oli, ettei sille ollut opetettu yhtään mitään, eivätkä entiset omistajat tienneet edes sen ikää. Kukas sitä nyt jaksaisi muistaa koska koira on nurkkiin ilmestynyt. 

Ehdin pohtia kaikenlaista siinä sateessa seistessäni, ja olimme jo aikaisemmin tehneet selkeät suunnitelmat siitä, kuinka pelokas koira kotiututetaan ja tutustutetaan toiseen koiraamme Snapsiin. Kun Venäjän auto vihdoin tuli, oli häkissä hiukan arka, mutta innokkaasti ulos pyrkivä koira. Kun paperihommat oli tehty, Pertsa katseli lähtevän auton perään, vilkaisi minua ja selkeästi päätti että mennään nyt sitten tuon kanssa. Soitin kotiin että erityisjärjestelyjä ei tarvita, Pertsa kyllä pärjää. 

Ensimmäisestä uudessa kotimaassa otetusta kuvasta näkee kuinka paljon poikaa jännitti.















Kotona tärkeimmät asiat tulivat selviksi heti; Snapsi on Iso ja Pelottava Koirien Johtaja, ja minusta tuli aivan guru, kun Pertsa tajusi minun pystyvän komentamaan suurta ja mahtava Snapsia. Ehdottoman arvovallan sinetöi se, että minä osaan avata koiranruokatynnyrin. Tämän oivalluksen jälkeen en päässyt yksin enää mihinkään, vaan vessaankin seurasi perässä pieni ja karvainen varjo. 

Jostain syystä Pertsalla oli heti pakottava tarve nuolla käsiä ja jalkoja, ihan tauotta. On aika vänkä tunne kun kurottelee vaatteita kaapin ylähyllyltä, ja samalla koira lipoo kantapäitä selän takana. Tunnin ajan uuden kodin ihmeet jaksoivat pitää hereillä, mutta sitten matkapäivän rasitukset vaativat veronsa ja pikkuinen nukahti todella sikeään uneen olohuoneen matolle. Asento valkattiin selkeästi tarkkaan, selän taakse jäi ainoastaan luotettavaksi todettu mieheni, joka makasi sohvalla televisiota katselemassa. Pienellä koiralla on selkeästi ollut rankka elämän alku, ja nyt vaan hiljalleen rakennetaan uudestaan luottamusta ihmisiin. Tarkoitus on tehdä tästä kaverista iloinen ja tasapainoinen koira.

Venäjältä otetussa kuvassa katsoo pieni ja surullinen koira, kuva lainattu Elämä koirille ry:n sivulta.