Tie koiran sydämeen käy kanankaulan kautta

Siskoni tuli viikonloppuna katsomaan uutta perheenjäsentä. Matka isolta kirkolta Helsingistä tänne maalle taittui kätevästi junalla, ja tuliaisiakin oli mukana. Heti ovelta Pertsa haistoi viekoittelevan tuoksun siskoni kädessä olevasta pussukasta, ja päätti siltä istumalta että siskoni on kertakaikkisen hyvä tyyppi. Kun pussista vielä paljastui kanankauloja, sai sisareni karvaisen ja antaumuksella häntä palvovan fanin. Kanankaulat syötiin luonnollisestikin heti eteisessä, ja ne aiheuttivat Pertsassa jo tutun täysin aivottoman tilan. Tyyppi ahmi kauloja purematta, eikä meinannut pysyä nahoissaan ennen seuraavan saamista. Snapsin suusta se ei sentään uskaltanut edes yrittää varastaa, vaikka selvästi näki että mieli teki.

Vähän siskoni jälkeen meille tuli jo tuttu pelottava teini, siskoni poika. Pertsa muisti teinin viime viikolta, mutta oli silti selvästi varovainen. Äkkiä se tajusi, että ihanan kanankaulanaisen kanssa samalta tuoksuva poika ei vaan voi olla paha ihminen, ja lähestyi makupalojen toivossa myös teiniä. Loppujen lopuksi tämä ennen niin pelottava ihminen sai viedä Pertsan ja Snapsin ulos, ja laiskahko teini lähtikin ihan vapaaehtoisesti ulkoilemaan. Ei taida olla sellaista asiaa, johon oikein ajoitettu kanankaula ei tepsisi.

"Palvon sua ikuisesti, sinä ihana kanankaulanainen!"

Kanankaulojen saavuttaman menestyksen myötä siskoni kaivoi esiin Pertsan special-tuliaisen; oman jousto-kumikanan. Ihan vaan siksi koska jokaisella koiralla nyt vaan kuuluu olla oma jousto. Pertsa ei millään voinut käsittää mokoman kumisen linnun olemassaolon tarkoitusta, mutta otti sen kumminkin suuhunsa. Kun jousto päästi vinkaisun, Pertsa pelästyi ja päätti mulkoillen jättää mokoman syömäkelvottoman kummajaisen Snapsin iloksi.

Julmasti hyljätty Jousto-kumikana.

Sunnuntaina käytiin maalla poimimassa omenoita, joita on tänä vuonna aivan järjettömän paljon. Jostain ihmeen syystä omenoita tippuili puusta jo raakoina vaikka kuinka paljon, ja käytin häpeilemättä lapsityövoimaa pudokkaiden poimimiseen. Nyt oli kuitenkin tarkoitus poimia käyttöomenia työkavereille, joten jouduin itsekin hommiin. 

Maalle ajettaessa kaikui naapurin maatalon pihasta kumea kaksiääninen haukku puhtaasti kaanonissa, ja pelkäsin että näinköhän Pertsa lähtee sinne hölmöilemään kun pääsee vapaaksi. Äänien kaikupohjasta päätellen pikku-Pertsalla ei olisi ollut paljon sanottavaa siinä seurassa, ja harkitsin jo hetken Pertsan kiinni pitämistä. Snapsin luotettavuus ja pekoniherkut taskussa antoivat kuitenkin uskoa, ja uskalsin laskea molemmat koirat irti. Pertsa jumittui oitis puun alle johtamaan poimimispuuhia, eikä hievahtanutkaan naapuriin päin. Fiksu koira.

"Poimimisliikkeen suunta on toi. Hopi hopi."

Kun omenat oli saatettu pussien suojiin, lähdettiin siivoamaan autotallia. Pieni ja karvainen työnjohtaja hääri siinäkin mukana minkä kerkesi. Kuulin, kun naapurin maatalossa rykäistiin käyntiin todella kovaääninen puimakone, ja hain jo hihnan valmiiksi siltä varalta että Pertsa säikkyy isoa konetta. Siivosin normaalisti kun puimuri lähestyi lähipeltoa, mutta sivusilmällä tarkkailin kuitenkin koko ajan Pertsan liikkeitä. Puimuri jyrisi lähemmäs, ja Pertsa höristi korviaan. Ihme kyllä kumikanaa pelkäävä karvakasani ei ollut jättivekottimesta moksiskaan, ja käveltiin poikien ja koirien kanssa pellon laitaan katsomaan puintia. Pertsan on pakko ollut joskus edellisessä elämässään tottua isoihin koneisiin, koska se käyttäytyi kuin ärjyvä puimuri olisi maailman luonnollisin asia. Koiranleluja se sitten taas pelkää. Omituinen otus.

Illalla koettiin vielä lisää extremeä, eli leikattiin kynnet. Valmistauduin henkisesti pitkään väsytystaistoon, mutta Pertsa kellahtikin ihan nätisti syliini selälleen ja antoi leikata kynnet, vaikka se ilmeisen oudolta tuntuikin. Hassuna yksityiskohtana huomasin, että sillä on toisessa takajalan kannuksessa musta, ja toisessa valkoinen kynsi. Olisi tosi hauska tietää mitä rotuja Pertsassa on, mutta sitä tuskin koskaan saan selville. Kuten äitini asian osuvasti ilmaisi, koko koira taitaa olla ylijäämäpaloista koottu. Mutta hyvin ne sopivat Snapsin kanssa yhteen; mitä rotuja noissa kahdessa ei ole, niitä ei tarvita!